Mitä teen? Kuka olen?

Työskentelen toimittajana kriisi- ja konfliktialueilla. Alueilla, joissa tapahtuu kansanmurhia, on nälänhätää, puutetta juomavedestä, riistoa ja muita levottomuuksia.
Tulen täällä kertomaan työstäni ja asioista, joista valtamedioissa vaietaan. Länsimaissa on aiheita, joista esimerkiksi poliittisista syistä vaietaan. Niistä ei saa kirjoittaa, ei kertoa.

En kirjoita artikkeleita omalla nimelläni, vaan käytän useita eri salanimiä. Lähinnä sen takia, että viisumit ja oleskeluluvat myönnetään helpommin “puhtaalla” suomalaisella syntymänimelläni.
Olen työskennellyt Afganistanissa, Irakissa, Sudanissa, Somaliassa, Tshetsheniassa, Kiinassa, Myanmarissa, Kongossa ja lukuisissa muissa Afrikan maissa, joissa olen suurimman osan ajastani viime vuosina viettänyt.

Minun on vaikea kehua työtäni antoisaksi tai mielenkiintoiseksi, koska saan palkkani toisten ihmisten kärsimysten kertomisesta. Olen kuitenkin vielä sen verran idealisti, että uskon työni kautta ainakin hieman parantavani tätä maailmaa. Minulle riittää, jos edes yksi ihminen pysähtyy hetkeksi miettimään reportaasini lukemisen jälkeen.
Kieltämättä minullakin on kausia, jolloin unohdan alkuperäiset syyni lähteä tekemään tätä työtä. Ehkä se on sitä turhautumista, jota tapahtuu ammatissa kuin ammatissa.

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET:

Minkä takia ihminen menee vapaaehtoisesti kriisialueille?
Monen nuoren toimittajan haave on ulkomailla työskentely. Seikkailumieli + halu parantaa maailmaa on ehkä yhtenäinen tekijä alalle hakeutuvilla ihmisillä.
Ja kun neitsytmatka kriisialueella on tehty, usein on melko vaikea palata kirjoittamaan julkkisjuoruista tai kissanristiäisistä.

Tottuuko julmuuksien näkemiseen?
Kyllä ja ei. Ihminen osaa rakentaa ns. suojamuureja itselleen. Asioita ei enää koe niin raskaasti kuin ensimmäisillä kerroilla. Ammattimainen lähestyminen asioihin kehittyy ajan myötä, mutta ei se tarkoita herkkyyden kadottamista tai kovuuden muodostumista. Olen edelleen herkkä ihminen, joka on sekin tärkeä seikka tässä työssä. Toisen ihmisen tilanteeseen asettuminen luo huippujuttuja. Tässä työssä saa myös kirjoittaa iloisista asioista; kuten ihmisoikeustyön saavutuksista, rauhansopimuksista, ihmisten elintason kasvusta ja muusta positiivisesta kehityksestä. Pelkkää sotaa ja kriisiä tämä ei ole.

Miten työstä maksetaan?
Pelkästään rahan takia tätä työtä ei tee kukaan, koska se ei ole tarpeeksi suuri “porkkana” motivoimaan. Vakituiset toimittajat ja kirjeenvaihtajat varmasti tienaavat enemmän kuin minä, mutta silloin työ ei ole näin vapaata. Olen melko vapaa tekemään mitä haluan, menemään minne haluan ja pitämään vapaata kun sitä tarvitsen. Pystyn palkallani kattamaan matkakulut, hotellikustannukset, elämisen ja muut kulut varsin mukavasti. Elän myös suurimman osan vuodestani alueilla, jotka ovat kaukana Euroopan hintatasosta.

Miten perheesi suhtautuu työhösi?
Huonosti, mutta melko varmasti ovat ylpeitä minusta. Äitini kärsii luultavasti unettomuudesta, isäni on ahdistunut lapsensa reissuista ja muu suku on varmaan jo unohtanut minut . Näen heitä liian harvoin (1-2 kertaa vuodessa), joten ikävä on kova kotiin ja juurilleen. Onneksi on puhelimet ja sähköpostit.

Jääkö aikaa muulle elämälle?
Kuten jo sanoin, olen melko yksinäinen seikkailija. Tästä huolimatta minulla on omat lähipiirini esimerkiksi Namibiassa, joka on yksi tärkeimmistä “pysähdyspaikoistani”, tai kyllä se ehkä jopa kotikin on.
Tykkään kuitenkin olla yksin, joten tämä elämä sopii hyvin. Mutta on se puolison löytäminen myös käynyt mielessä, jotta ei eläkepäiviä tarvitse yksin viettää..

Onko ollut mielessä ikinä vaihtaa ammattia?
Lähes joka päivä. Elannon saisi paljon helpommallakin, mutta rakkaus tätä työtä kohtaan tukahduttaa tuon tyyliset ajatukset nopeasti. Tuskin edes osaisin tehdä tavallista palkkatyötä ja elää rutiinien ja arjen keskellä.

Sama työ kiinnostaa. Vinkkejä?
Älä ajattele liikaa.
Älä suunnittele liikaa.
Älä toivo liikaa.
Älä odota liikaa.

Pohdi kuitenkin tarkasti omat motiivisi.
Miksi haluan?
Mitä haluan?
Kenen takia haluan?

Muista olla itsellesi rehellinen miettiessäsi näitä kysymyksiä. Ja jos saat itsesi vakuuttuneeksi, lähde maailmalle!

MUUTA MINUSTA:

Olen melko yksinäinen ihminen työni takia. Tälläkin hetkellä olen kyllä kirjoilla Euroopassa, mutta kotia minulla ei ole missään. Lepopaikkoja ja välietappeja minulla on mm. Namibiassa, Intiassa ja Ranskassa. Pitkän Afrikassa vietetyn ajan jälkeen haluan Intiaan lepäämään, Aasian jälkeen Namibiaan ja totaalisen kyllästymisen kohdattuani matkustan Pariisiin länsimaisen elämäntyylin pariin.